keskiviikko 8. tammikuuta 2014

USHUAIA, ARGENTIINA 6-8.1.2014

Ushuaia, Argentiina 6-8.1.2014

Loppujen lopuksi saavuimme Patagonian kylminpään kärkeen, maailman lopuksi kutsuttuun Ushuaiaan. Ushuaia on karu ja kylmä kaupunki ja jostakin kumman syystä tämä paikka kiehtoi meitä niin paljon, että halusimme tulla tänne saakka. Mitään järjeä näin kauas etelään matkustamisessa ei ollut, sillä majoittuminen ja itse matkustaminen näin syrjäseudulle vei aikaa ja maksoi reppureissaajan kukkaroon aikamoisen loven. Useimmiten Ushuaissa vierilevat turistit hamuavat Antarktiksen risteilylle. Me jätimme Antartiksen kuitenkin tällä kertaa suosiolla väliin, sillä halvin risteilytiketti oli yhdeksän päivän mittainen risteily, jonka kustannus olisi ollut 4000USD (talvitakki onneksi sisältyi mukaan hintaan!). Jotain nähtävää jäi siis vielä tulevaisuuden varalle. Niin ja eipä kyllä, kyseinen rieteylyretki vaikuttaa niin kiinnostavalle, etteikö sen voisi vielä joskus eläkepäivinä tulla tekemään. Olisi mahtavaa matkustaa etelämantereelle näkemään mursuja, kuningaspingviinejä yms. arktisia eläimiä. Me tällä kertaa tyydyimme maailman lopun majakkaristeilyyn ja itse eteläisen kaupungin tutkiskeluun.



Ushuaia sijaitsee saarella, joten etetään mennessä
ja tullessa matkantekoa hidastivat lauttamatkat. 
Ushuaia sijautsee Tierra del fuegon saarella = tulimaa.
Liekkö saaren nimi johdettu todella voimakkaan värisestä ruskasta. 


Kaupungin hulinaa

Tässä yksi Antaktiksen risteilijöistä.






Maailmanlopun majakka





sunnuntai 5. tammikuuta 2014

TORRES DEL PAINE, CHILE 30.12.2013- 5.1.2014

Puerto Natales, Torres Del Paine, Chile 30.12.2013- 5.1.2014

Matka El Calafatesta jatkui edelleen kohti etelää, oli aika hypätä taas Chilen puolelle kohteena Puerto Natalesin pikkukaupunki. Puerto Natales toimii oivana yhteyskaupunkina Torres Del Painen kansallispuistolle, jota hehkutetaan yhtenä maailman hienoimpana trekkauspaikkana, ainakin puistoon vuoisttain saapuvat noin 150 000 trekkaajaa haluavat kokea Torres Del Painen.

Pto Natalesiin saavuttuamme aloimme heti plänätä trekkausta ja haalimaan retkikamoja; telttaa, makuupusseja ja retkikeitintä. Suosituin reitti Torres Del Paines on "W"- trekkaus, joka kiertää alueen highligtit 4-5 päivän / 75 kilometrin ajan. Suunnitelmamme oli toteuttaa suurin osa W -trekistä, jättäen jäätiköillä vieraileva osa pois, koska Perrito Morenon jälkeen, emme uskoneet sen tarjoavan enää mitään uutta.

Uuden vuoden aatto meni rauhallisissa merkeissä, koska bussimme lähti klo 7.00 aamulla kohti Torres Del Painen - puistoa. Pari tuntia myöhemmin bussi saavutti luonnonpuiston portit, missä rekisteröidyttyämme ja maksettuamme kalliit puistomaksut, pääsimme aloittamaan ensimmäisen päivän noin 7 tunnin osuuden. Aurinkoinen sää muuttui pian lumisateeksi vuoristoon ylös noustessa, joskin kaikkia retkikamoja ja useamman päivän safkoja roudatessa ylös vuorenrinnettä, ei ainakaan kylmä tullut.  Leiriinnyttyämme kävimme tsekkaamassa puistolle nimensä antavat tornit (esp. torres), jotka eivät usvaisessa säässä olleet parhaiten esillä.

Kompakti ja kevyt telttamme osoittautui huonoksi valinnaksi, sisäkankaan ollessa moskiittoverkon paksuista
ja sadesuojan aivan liian lyhyt blokkaamaan kylmää tuulta, joka puhalsi suoraan teltan lävitse. Ensimmäisenä
yönä palelimme hyvistä makuupusseista huolimatta, koko puistossa oleva avotulentekokielto, lumisade ja voimakas tuuli tekivät tällä teltalla retkeilystä helvettiä ja saimme nukuttua rankasta päivästä huolimatta vain muutamia tunteja. Seuravana päivänä kävelimme pitkän pätkän, mutta matkan ollessa paljon alamäkeä, oli urakka suhteelisen helppo ja aurinkoinen sää lämmitti mukavasti kylmän yön jälkeen. Torres del Painen maisemia valiitsevat lumihuippuiset vuoret, joten auringon lämmittäessä alueella näkee useita hienoja lumivyöryjä, mahtavilla ääniefekteillä tehostettuina. Trekkauspolut  olivat hyväkuntoisia ja kelin ollessa hyvä matka taittui suhteelisen helposti. Seuraavan yön majoitus oli onneksi hieman lämpöisimmissä olosuhteissa ja palelemisen sijaan pystyimme nukkumaankin. Kolmantena päivänä heräsimme ajoissa vieraillaksemme Valle Franceksen vuoristomaisemissa, tsekaten lisää näyttäviä lumivyöryjä. Lounaan jälkeen aamun aurinkoinen keli muutui sateiseksi ja kylmä tuuli alkoi puhaltamaan. Alueelle on tyypilistä hyvin äkillisesti muuttuvat keliolosuhteet, jotka voivat pilata koko trekkauspäivän. Tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa vielä yhden päivän verran, mutta sateen kastellessa kaikki kamamme, emme olleet erityisen innokkaita palelemaan enää seuraavaa yötä teltassa. Yltäpäältä märkinä painelimme menemään raivokkaasti päivän viimeiset tunnit keretäksemme leiriin, josta oli veneyhteys illan suussa Puerto Natalekseen lähteville busseille. 3 päivän aikana olimme nähneet alueet, jotka olivat suunnitelmissamme, trekkaannet yhteensä noin 65 kilometriä mäkistä maastoa isojen rinkkojen kera ja palelleet jo aivan riittävästi, joten lämmin suihku ja majoitus Puerto Nataleksessa oli tervetullut kun saavuimme sinne 23.00 illalla.




Puerto Natales







uuden vuoden ilallinen
3 päivän trekkaus alkamassa






Torres del Painen tornit siellä jossain usvan keskellä

surkean sadesuojan jatkeeksi tuulta blokattiin kivillä 













maanantai 30. joulukuuta 2013

RUTA 40, EL CHALTÉN & EL CALAFATE, ARGENTIINA 25-30.12.2013

Ruta 40, El Chaltén & El Calafate, Argentiina 25-30.12.2013

Joulupäivän aamuna puhelimen herätyskello pirahti soimaan kello 5:30, edellisen illan joulujuhlien ja myöhäisen nukkumaanmenon myötä tuntui utopistiselta herätä näin aikaisin. Janne hoki unen keskeltä, ettei meidän tarvitse herätä vielä, koska trekkingille voi lähteä myöhemminkin. Ylös, meidän bussi lähtee tunnin päästä! Niinpä, joskus paikkojen vaihtuessa tiuhaan tahtiin ja varsinkin aikaisina aamuherätyksinä saa miettiä kaksi kertaa mikä on päivän agenda. Tänään kuitenkin kampesimme itsemme takaisin tien päälle ja matka jatkui kohti etelää reitillä Ruta 40.

Edessä oli kahden päivän mittainen bussimatka, jonka aikana etenimme kartalla varsin merkittävän pätkän alaspäin. Tämän kertainen bussi-istuminen oli todella puuduttava, sillä pysähdyimme vain pari kertaa huoltoasemalle kahvin ja vessassa käymisen merkeissä. Ruta 40 oli valmis pakettimatka, joten yöt sentään saimme nukua hostellissa. Ensimmäisenä matkapäivänä olimme onneksi kuoleman väsyneitä, joten suurin osa ajasta meni nukkuessa. Toinen päivä oli kuitenkin jo vaikeampi, sillä edes maisemat eivät vaihtuneet. Samaa erämaata, aitaa ja kuolleita eläimiä oli kaikkialla, myös kaikki kirjat oli luettu jo ajat sitten. Ainut mikä muuttui matkan edetessä oli sää, se muuttui tuuliseksi ja hyytävän kylmäksi ja varsin pian T-paita vaihtui Core-Tex takkiin. Joulu- ja Tapaninpäivä olivat hyviä matkapäiviä, koska kaikki paikat olivat kiinni ja mitään ei voinut tehdä. Oikeaa ruokaakin oli hankala saada, joten olimme varustautuneet matkaan omilla retkieväilämme mm. valmiiksi keitetyllä makaronilla ja tonnikalalla. Ei ollut kovin hienot herkut meillä, mutta jotain oli kuitenkin syötävä.

Ruta 40:n päätepysäkki oli El Calefatessa, mutta me jäimme kyydistä pois jo El Chaltenissa. Menimme El Chalteniin päivävaellusten perässä, mikä on kiipeilyn lisäksi tärkein syy vierailla ko. kylässä. El Chaltenin Fitz Roy vuorta pidetään vuorikiipeilijöiden piireissä erittäin arvostettuna ja teknisenä kiipeilypaikkana. Vuorelle hamuavat kiipeilijät saatavat viipyä Chalténissa pitkään, sillä sopivia keliolosuhteita voi joutua odottamaan pahimmassa tapauksessa useita kuukausia. Keli oli myös meidän siellä ollessa epävakaa ja tuuli paikka paikoin todella navakka. Me emme kuitenkaan lähteneet valloittamaan vuoria vaan tyydyimme niiden näköalapisteiden kiertelyyn ja saimme näin aikaiseksi varsin hyvän 30km mittaisen päivävaelluksen.

El Chalténista matka jatkui kohti El Calafatea ja ehkä koko Patagonian tärkeintä turistinähvävyyttä Perito Morenon jäätikköä. Tämä jäätikkö on yksi maailman tunnetuimmista sinisenä hohtavista jäätiköistä, joka liikku noin kaksi metriä jäärikön etureunasta per päivä. Jäätiköille mennessä meille sattui huono keli, mutta pilviselä kelillä jäätikön tarkastelu on juuri parhaimmillaan, koska jää hohkaa silloin sinisimmillään. Hämmästelimme jäätiköitä useita tunteja ja eväitä syödessä näimme jäätököstä lohkeavien massivisten murkaleiden irtoamisen. Näky on vaikuttava, mutta murtumisesta lähtevä ääni oli vielä uskomattomampi.  










                                                                       EL CHALTÉN


Taustalla Fitz Roy- vuori




Yksi parhaimmista Fitz Royn näköalatasanteista
Tuuli pitää Jannen pystyssä




EL CALAFATE