MANILA / ANGELES, FILIPPIINIT 29-31.10.2012

MANILA / ANGELES, FILIPPIINIT 29-31.10.2012

Lentomme pois Filippiineiltä oli Clarkin -kentän kautta, johon monet budjettilentoyhteydet lentävät. Clark on noin tunti Manilasta pohjoiseen, matkamme Sablaynista Clarkille vaati yhden yön pysähdyksen Manilassa ja yhden Angelesissa. Molempiaen paikkojen kohdalle tavoite oli sama - ohittaa ne niin nopeasti kuin mahdollista ja jatkaa lentäen Malesian Borneoon.

Angelesin autokannasta oli varmaan vähintään 80% Jeepneytä.

PANDAN ISLAND, FILIPPIINIT 26-29.10.2012

SABLAYAN / PANDAN ISLAND / APO REEF,  FILIPPIINIT 26-29.10.2012


Boracaylta 12 tunnin auto/bussi- ja lauttayhteyksiä käyttäen päädyimme Sablaynin pikkukylään. Sablayniin tulon syy oli pääasiallisesti Apo reef, joka on maailmanluokan sukelluskohde reilun parin tunnin venematkan päässä Sablaynin edustalta. Yritimme järjestää ensin Apo reefin sukellusta Sablaynista käsin, joka osottautui todella kalliiksi, koska meidän olisi pitänyt vuokrata sukellusoppaasta ja veneestä lähtien kaikki pelkästään meille itsellemme. Koska Apo Reefin saavuttaminen oli liian kallista sablaynista käsin jatkoimme Sablaynin edustalla olevalla paratiisimaiselle North Pandan Islandillle, jossa ainakin voisimme snorklata ja ottaa aurinkoa. North Pandan Island oli mahtava paikka, yhden majapaikan saari, jossa populaa oli hyvin vähän, mahtavat rannat, snorklausta isojen kilpikonnien kanssa suoraan rannasta, hyvät sapuskat ja alkeellinen joskin hauska bambuhökkeli rannassa. Ja mikä parasta saareilta löytyi sukelluskeskus ja muita sukeltajia, joka mahdollisti Jannelle huikean joskin kalliin sukellusreissun Apo Reefille.

Sablayn

vene North Pandan Islandille

North PAndan Island

North Pandan Island majoitus

Sablaynin bussiasema

riisisato kuivatetaan tiellä

Filppareilla laivat on yleisesti aika huonokuntoisa ja niitä uppoaakin tasaan tahtiin,
tämä laiva taisi upota laituriin jo ennen lähtöä

BORACAY, FILIPPIINIT 21-25.10.2012

BORACAY, FILIPPIINIT 21-25.10.2012

Filippeeneillä matkustaminen vie tuskasen paljon aikaa, bussien ja epämääräisten moottoripyöräkyytien välillä vaihtelu, lauttojen odottelu (jos aikataulut löytyy, ne vaihtuu päivittäin ja lopulta laiva lähtee pari tuntia myöhässä). Pieni matka kartalla Malapascualta Boracaylle tarkoitti käytännössä 48 tunnin ryynäystä eriäisllä ongelmilla höysetyttynä. Boracayn saari edustaa Filppareiden pahinta turistihelvettiä, saadessaan yhden kärkisijoista, kun maailman hienoimpia rantakohteita äänestettiin jokunen vuosi sitten. Boracay rannat ovat toki mahtavia, mutta turistimeininki vie parhaan fiiliksen pois saaresta. Saari on yksi parhaimmista kite surffauksen treenaukseen, jota Janne käytännössä pelkästään teki saarella olo ajan, Merjan chillatessa. Saarelta pois pääsy oli melkein yhtä vaikeaa, kuin sinne pääsy jäimme sinne jumiin (onneksi vain yhdeksi ekstra päiväksi) Filippiinien yli pyyhkivän taifuunin johdosta.

maisemat kuin postikortissa, harmi vain että ko. maisemaa katsoo sinun
 lisäksesi aika monta muuta ihmistä

Boracay on rantaa ja rantaelämää

Taifuuni tulossa?

Kite surffausta treenaamassa

MALAPASCUA ISLAND, FILIPPIINIT 15-18.10.2012

MALAPASCUA ISLAND, FILIPPIINIT 15-18.10.2012

Oslob- Cebu city-Maya bussirumban jälkeen oli jo pimeä ja viimeinen lautta Malapascuan saarelle oli
jo mennyt pari tuntia sitten. Vuokrasimme n 50 min lauttamatkaan oman bangkan (paikallinen katamaraani lautta, vesien jeepney) samassa bussissa olleen ruotsalaispariskunnan kanssa. Onneksi näissä maissa private charter ei ole hirveän kallista. Malapascuan saarelta ei vielä köydy hienoja hotelleja, vaan on ainakin toistaiseksi vielä reppumatkaaja painoitteinen kohde = halpa ja paikallin kylä noin 10 000 ihmistä antaa oman värityksensä paikkaan. Kuvan kauniita rantoja, chilliä orginaalia meininkiä ja suht. harvinainen tresher shark- bongaus sukeltaessa vakuuttivat meidät, meidän mielestä ehkäpä paras paikka missä olimme filippiineillä.
   

bangalla kohti Malapascuaa

maisemat ihan kuin Suomen Linnassa

bangka

Saarikoiramme, jonka nimesimme Scartchy:ksi, taukoamattoman
 infernaalisen rapsutuksen takia. Scratchylle ei ollut kavereita, niin muut koirat kuin ihmiset
 välttivät sitä kirppujen pelossa. Scratchylle riitti, että joku jutteli sille kuten me teimme, niinpä se asettui
 nukkumaan bungalowimme eteen ja seurasi meitä joka paikkaan (varsinkin syömään).  

Moskiitonkarkoitin

Merja helmiostoksilla

Menossa sukeltamaan Tresher Sharkin kanssa,  lähtö 4,45am särkälle johon
ko. hait tulevat aamupuhdistukselle,  putsauskalojen toimesta.

                                      

Gato Island uimassa sukellusten välillä

Bangkakuskit ottavat työnsä vakavasti

Lauttakyyti Negrosille

TANAWAN, FILIPPIINIT 14-15.10.2012

OSLOB / TANAWAN, FILIPPIINIT 14-15.10.2012

Reissumme aikana halusimme löytää paikan, jossa pääsisi näkemään valashaita läheltä. Filippiinit on
tähän oiva paikka, varsinkin Donsol on kuuluisa valashaistaan. Meren elävien kanssa, varsinkin isompien vaeltavien kanssa on usein se ongelma, että niiden näkeminen on kiinni paljolti oikeasta ajasta vuodesta.
Jo ennen Filippiineille tuloa, jouduimme toteamaan, että nyt ei ollut oikea aika nähdä valashaita Donsolissa. Matkalla Filippiineille bongasimme kuitenki tarinan lentoyhtiön lehtykäisestä, joka kertoi Oslobissa olevasta Butanding (filippiiniläisten nimi valashaille) populaatiosta. Tämä pieni määrä valashaita pysyy alueella ympäri vuoden, koska paikalliset kalastajat ruokkivat niitä eikä niiden tarvitse uida muille vesille ravinnon perässä.
Koska Oslob oli  5-6 tunnin matkan pääsäs Cebu citystä, päätimme lähteä tarkastamaan löytyykö Butandingejä.

Oslobin raitilla, ko paikka on aikamoinen kyläpahanen

Kiinan jälkeen saa vihdoin mellan öl:iä vahvempaa bisseä ja pakkauskoko
ja maku on kophdallaan.

ei vuohia kauppaan!

Täällä kuvakyltti lupaa etsimäämme, joten tänne majoitutaan

Saavuimme Tan-Awaniin (Oslobin vieressä oleva pieni paikka) loppu iltapäivästä ja majoittauduimme, valashaisnorklausta olisi tarjolla heti seuraavana aamuna.Valashait olivat aivan rannan tuntumassa syvyys
oli vain noin 7-8 metriä, joten sukelluskamoille ei ollut tarvetta, snorklauskamat olivat rittävät..
Ennen snorklausta meidät briiffattiin, snorklauksesta ja uhattiin sakolla mikäli koskisimme ehdon tahdoin
valashaita, koska he haluivat pitää ihmiskontaktin Butandingille omaehtoisena ja hyvä näin.

Menimme pienellä veneellä muutamia kymmeniä metrejä rannasta ja valashait olivat jo paikalla. Onneksemme
olimme ainoat snorklaajat ja pääsimme jakamaan 4-5 valashaita ihan keskenämme. Valashait olivat suhteellisen pieniä noin 7-8 metrisiä (maksimi koko noin 16m), mutta läheltä katsottuna aikasta vaikuttavan kokoisia. Pyrimme pitämään etäisyyttä Butandingeihin ainakin parisen metriä, koska sakkouhan lisäksi valtava pyrstö saattaa heilahtaessaan osua. Seurasimme polskien ja eikä aikaakaan kun tunsimme pukkauksen jalassa, polskimisen aiheuttamat kuplat houkuttelivat muita valashaita takanamme ruuan toivossa.
Ystävälliset jättiläiset tulivat omaehtoisesti ja väistämttä kosketusetäisyydelle vähän väliä, mutta todettuaan että ruokaa ei ole tarjolla jatkoivat uimistaan ympärillämme. Snorklauskokemus näiden jättiläisten kanssa oli unohtumaton ja yksi ehdottomista kohokohdista Filppareilla.

Butandingit seurasivat kalastajien veneitä kuin koiran pennut
ruuan toivossa

Vähän väliä taakse ilmeistyi metri x metri suu ruuan toivossa,
alta ei yksinkertaisesti ehtinyt uida pois.

välipalaa suoraan veneestä, ruokalistalla pieniä katkarapuja

'