www.posterestante2012.blogspot.com: UTILA, HONDURAS PART III 17.5 -3.6.2013

Utila, Honduras part III 17.5-3.6.2013

Plänättyä saarella oloaikaa oli jäljellä noin parisen viikkoa, kun Janne meni yhden ohjaajan syntymäpäivien kunniaksi järjestetylle henkilökunnan yösukellukselle. Sukellukselta tultua kaikki oli ok, mutta nukkumaan mennessä tuntui outoa kipua vatsan alueella. Aamulla herättyään Janne näki ihossaan punaiset jäljet, jotka yhdistettynä kipuun olivat ilkeän tutunoloiset, rontti puoli vuotta sitten Indonesiassa saadusta sukeltajan taudin oireista.Muita vakavia oireita ei tällä kertaa ollut, mutta jälkiä oli kuitenkin pakko lähteä näyttämään Dr. Johnille, kunhan hän vaan jostain edellisen illan bilettämisen jäljiltä löytyisi. Lopulta päädyimme lähtemään Dr. Johnin kotitalolle, joka ruumisarkkuineen ja leopardinahkoineen poikkeaa hieman perus lääkärinvastaanotosta. Vaikka puolijurrinen tohtori ei heti luokaan täydellistä ensivaikutelmaa, omaa hän kuitenkin usean kymmenen vuoden kokemuksen sukeltamiseen liittyvistä taudeista ja kuulema leikkaakin yllättyvän hyvin huumepäissään.

Vajaan tunnin aikana Dr. John tekee Jannelle neurologisen kartoituksen, valistaa sukeltajantaudin eri muodoista, esittelee muumioituneen sikiönsä ja sekavan kämppänsä. Lopputuloksena on analyysi lievästä sukeltajantaudin muodosta, jonka myötä kuitenkin kuplia voi olla vielä veressä ja tilanne vaatii näin ollen painekammiohoidon varotoimepiteenä. Lähin ja ainoa alueella oleva kammio, löytyy kätevästi oman sukelluskeskuksen yhteydestä ja noin viiden tunnin kammiosukellus aloitetaankin välittömästi. Ajoitus sukeltajantaudille on tietysti huono koska, seuraavan parin viikon aikana olisi tarkoitus suorittaa loput Dive Masterin tutkinnon sukelluksista. Seuraavan päivän tarkistuskäynnille Dr. John on kerännyt aiheesta paljon lisämatskua ja lupaa, että voin suorittaa sukellukset loppuun viikon tauon jälkeen noudattaen konservatiivista profiilia. Toinen sukeltajan tauti vuoden sisään on tilastollisesti poikkeuksellista ja Dr. John opastaa tarpeesta lisätutkimuksiin, jotka Janne lupaa hoitaa joskus palattuaan Suomeen.

Viikko poissa vedestä mahdollistaa saareen paremmin tutustumisen, joten käymme fresh water cavesilla ja teemme päiväretken saaren pohjoispuolelle kajakeilla mangrovemetsän läpi. Fresh water caves on tunneliverkosto, jossa nimensä mukaisesti on makeaa vettä. Sisäänkäynti tunneliin on pienehkö aukko kalliossa ja veden luo täytyy ahtauta pimeässä ryömien lepakoiden joukossa. Tänne on kuulema joku epäonninen vapaasukeltaja kuollut aikoinaan.

Viimeinen viikko meni Jannella hoitaessa loppuja DM tehtäväsukelluksia. Viimeinen sukellus oli henkilökunnalle tarkoitettu lion fish metsästyssukellus. Lion fishit ovat alunperin Tyynen Valtameren puolelta ja Punaiselta Mereltä, joten ne ovat vieraita lajeja Karibian Merelle. Luontaisten vihollisten puuttuessa, ne syövät alkuperäislajien ruuat ja valtaavat niiden elintilat, johtaen riutan köyhtymiseen, tämän vuoksi niitä voi vapaasti saalistaa. Lion fishit ovat kuitenkin myrkyllisiä ja niiden pistoksesta seuraa vakava myrkytys ja kuulema kahden viikon yhtäjaksoinen kipu, joka laittaa isotkin miehet itkemään. Saalistukseen antaa myös omat haasteensa paikallinen lainsäädäntö, joka kieltää varsinaisen harppunakalastuksen, joten näitä veijareita tapetaan enemmänkin ritsan oloisella harppuunakepillä, jolla joutuu menemään aivan kalaan kiinni, jotta saalistus onnistuu. Päivän saalis nautitaan myöhemmin illalla Lion Fish cevichen muodossa.

Illan ohjelmassa on myös valmistuvien Dive Master oppilaiden viimeinen testi ja valmistujaiskinkerit. Viimeisenä testinä on snorkel test, jossa valmistuvat oppilaat joutuvat juomaan snorkkelin kautta, ämpärikaupalla alkoholia ja mahdollisesti mukana tulevia yllätyksiä, kuten raakoja kananmunia. Iltaa juhlistetaan tietysti myös hyvän safkan muodossa, jota on grillattu yllin kyllin.

Aika Utilassa on tullut päätökseen ja jatkamme matkaa...