tiistai 22. tammikuuta 2013

UOLEVA, TONGA 16-22.1.2013

Uoleva, Tonga 16-22.1.2013

Sykloonivaroituksen kääntyessä lähinnä lyhyeksi sadekuuroksi pääsemme vihdoin lähtemään kohti Uolevan saarta. Edellisenä yönä guesthouseemme tullut maailmanmatkalla oleva brittipariskunta päättää lähteä kanssamme Uolevalle ja päätämme tehdä yhdessä ruokahankitoja ennen saarelle siirtymistä.

Uolevalla on 2 alkeellista guesthousea ja 1 hieman hienompi majapaikka, muuten saari on oikeastaan autio ja muita ihmisiä tai jalanjälkiä rantahiekassa ei juuri näy. Saarelle ei ole kauppoja, ei ravintoloita eikä edes sähköä, joten lämpöisessä pilaantumattomat ruokatarpeet on tuotava itse saarelle, mikäli ei ole valmis maksamaan suhteellisen paljon guesthouselle ruuan ostamisesta ja kokkaamisesta.

Saarelle pääsemme Pangailla bisnestä pyörittävän Etelä-Afrikkalaisen kaiffarin venekyydillä, joka asuu saarelle ilmeisesti aina välillä telttamajoituksella. Sama kaveri kertoi pyörittävänsä saarella beach baaria, joka osottautuu hätäisesti kyhätyksi aurinnkosuojaksi, jossa hän istuu itse pitkin päivän paikan ainona asiakkaan, tyjentäen pääsaarelta roudaamaansa Fosters casea. Etelä-Afrikkainen kaiffari on mukavan oloinen heppu ja istummekin porukalla illan hänen baarissa, nuoton roihutessa rannalla.

Majapaikkamme omistaja on innoissaan saadessaan Suomalaisvieraita, muistellen vieläkin lämmöllä kuinka hän tyhjensi useamman rommipullon Madventure-kundien kanssa heidän olessa kuvausmatkalle ko. paikassa. Majapaikkamme tuntuu olevan pienimuotoinen farmi, sikojen, kanojen ja koirien kirmatessa vapaasti ympäri tonttia. Saarella aika kuluu uiden ja saaren upeita hiekkarantoja kiertäen, iltapäivän erikoisohjelma numero koostuu sikojen ruokinnasta, jolloin pusikossa asuvat miltei 40 puoliksi villiintynyttä sikaa ilmestyy kiistelemään tarjolla olevista kookospähkinöistä. Silloin tällöin omistaja ampuu sian ravinnoksi ruokinnan yhteydessä, tuoretta possua päsimme itsekin maistamaan sunnuntaina kun omistaja kokkasi meille UMUa – paikallista versiota rosvopaistista.

Uolevalle rantautuminen ei onnistunut aivan kuivana 
Uolevan maja ja viikon tölkkieinekset

Captai Cook hideway guest house



Mrs. Wilson

Happy Beaver  beach bar


Trooppiset possut. Nukualofalla oli myös possuja,
jotka osasivat kalastaa itse ruokansa, nämä tyytyivät vilvoittelemaan




Guest house pitäjät Maria ja Sony ruokkimassa sikoja.
 Pilkkomisurakkaa riitti - sioilla piti halkoa 150 kookospähkinää per pv.





Sony laittamassa UMUa 




Anna-possun emon oli naapurin koira käynyt syömässä, joten Anna
oli tottunut ihmisiin paremmin kuin muut siat. Anna seurasikin hanakasti
meitä herkkupalojen toivossa.


Anna menossa suihkuun Merjan kanssa


tiistai 15. tammikuuta 2013

PANGAI,TONGA 11-15.1 & 22-24.1.2013

Pangai, Foa 11-15.1 & 22-24.1.2013

Aika on joustava käsite Tongalla ja epämääräisellä ja jatkuvasti vaihtuvalla aikataululla toimiva laivayhtiö tekee lauttamatkan organisoinnista Haapaille meilenkiintoista. Joka tapauksessa noin 12 tunnin siivun jälkeen saavumme keskellä yötä Lifukalle, Haapain pääsarelle. Meillä ei ole minkään sortin karttaa päätepaikkana toimivan Pangain kyläpahaseen, mutta todettuamme kylän koostuvan lähinnä muutamasta risteävästä tiestä ei guesthousen löytäminen olekaan niin vaikeaa.

Haapain saariryhmään koostuu 62 saartesta, joista 45 on autioita. Jos Tongatapu tuntui hieman vaatimattomalta, niin Haapain mittakaavassa se on jo metropoli. Pangai on kaikin puolin tylsä paikka ja pyrkimyksenämme on jatkaa matkaa heti Uolevan paratiisisaarella.Lauttamatkasta uupuneena päätämme kuitenkin lykätä Uolevalle lähtöä parilla päivää ja vierailla Foan saarella, jonne pääsee polkupyörällä saarien väliin tehtyä maavallia pitkin ajaen. Foan ranta on todella mahtava ja kuten kaikkialla Haapaille vesi on todella kirkasta. Tongan visiittimme on sadekautena, jolloin alueella voi ilmetä rajuja syklooneja, jotka osuessaan näille tasasille saarille iskien saa aikaan pahaa jälkeä. Maassa olo aikanamme sadetta on tullut hyvin vähän ja olemme saaneet pääasiallisesti nauttia todella polttavasta auringosta. Kuitenkin Uolevalle pyrkiessämme, alueelle annetaan sykloonivaroitus, minkä johdosta joudumme tappaamaan aikaa Pangailla vielä joitakin päiviä. Sunnuntait ovat ylikristillisellä Tongalla varsin erikoisia, maan lain mukaan mitään muuta kuin asumisbisnestä (ja selektiiviseste racvitsemusbisnestä) ei voi pyörittää sunnuntaisin, minkä johdosta koko maa pysähtyy. Ihmiset viettävät sunnutait pääasillaisesti kirkossa, joita Tongalla tuntuu olevan joka korttelissa. Kirkkosysteemi tuntuu olevan paikalisille todella tärkeä ja perheet ottavat velkaa pystyäkseen lahjoittamaan rahaa kirkolle. 

Koska monet asiat ovat niukkoja Tongalla, tulee yhteisö toimeen jakamalla tavaransa ja ruokansa, Tongalaiset ”lainaavat” usein luvatta toisten tavaroita ja palautus tuppaa pääsääntöisesti unohtumaan. Saamme lainaamisesta omakohtaista havaintoa seuratessamme kuinka guesthousessa työskentelävä nainen syö avoimesti jääkaapissa olevia asiakkaiden ruokia lupia kyselemättä. Olemme kuulleet myös monia tarinita matkaajista jotka ovat löytäneen rinkkansa puolityhjinä Tongalaisessa home stayssa yönsä vietettyään. Useamman yön ajan olemme ainoat asiakkaat guesthousessa ja tilanne guesthousessa työskentelevän naisen kanssa yltyy kissa-hiiri leikiksi, meidän vahtiessamme vähäisten tölkkieinestemme perään


Pangain satama


Pangain ruuhka.-aikana 
Matkalla Foa:lle

Foa:n ranta




juomavettä sadevesitankista, possu odottamassa kylpyvuoroaan.
paikallisen kaupan kattava valikoima

Tongalla tuli syötyä tölkkieinestä melkein jokapäivä,
osa purkeista oli hieman ruosteessa
vaatien hieman brutaalimpaa avaustekniikkaa






Kava sessio - paikalliset miehet istuvat joka ilta useamman
tunnin ajan hörppien  kava juuresta
tehtyä kuraveden makuista litkua.

Tongalaisten perinneasuja

Lauttamatkalla takaisin Nukualofalle

laiva  on lastattu Tongalaisilla

torstai 10. tammikuuta 2013

TONGATAPU,TONGA 8-10 & 24-29.1.2013

TONGATAPU,TONGA 8-10 & 24-29.1.2013

Reilun parin tunnin lennon Aucklandista saavuimme Tongatapulle, Tongan pääsaarelle. Tongan piskuisen kuningaskunnan (n 106 000 asukasta) pääsaari on puitteiltaan hyvin vaatimaton. Saarella valiitsee uninen tunnelma ja vaihtoehtoiset aktiviteetit ovat lähinnä olemattomat. Tonga ei juurikan tuota mitään, vaan kaikki tavara tuodaan lähinnä Fijitä, Uudesta-Seelannista tai Australiasta. Ihmiset tuntuvat viettävän aikaansa lähinnä käyden kirkossa, nukkuen ja syöden, joista varsinkin jälkimmäisen seuraukset ovat hyvin nähtävillä järjestäen ylipainoisen väestön hyllyessä toimettomana ympäri pääkaupunki Nukualofan raitteja. Joutenolo tuntuu olevan kansallinen ykkösammatti ja kuuntelemme välille huvittuneena muutaman ulkomaila siipiään kokeilleen Tongalaisen kauhukertomuksia, siitä kuinka muualla joutuu tekemään töitä melkein päivittäin riistäen kaiken ajan joutenololta.

Koska tuotantoa ei ole, Tonga elää lähinnä tukirahalla. Valtio saa tukea usealta maalta, joiden joukossa Kiina rahoittaa hieman epäilyttävällä tavalla Tongaa , vaatien vastapainoksi alueella toimivaan ryöstökalastukseensa lupia, sekä työntäen maahan Kiinalaista työvoimaa ja hyödykkeitä. Koska Tongalaisia ei työnteko kiinnosta ovat Kiinalaiset ottaneetkin jo haltuunsa maan päivittäistavara-bisneksen, pyörittäen säilyke-einesmarkettejaan ympäri Tongaa. Suppean valikoiman marketeissa tavara on usein vanhetunutta ja hintataso vastaa usein Euroopan tasoa. Tongan asukkaat itse saavat rahansa tukena pääasiallisesti ulkomailla (lähinnä Ausseissa, Kiiwilässä tai Jenkkilässä) työskenteleviltä sukulaisiltaan. Maa tuntuu olevan jatkuvassa pula-ajassa, riipuen siitä paljonko fyrkkaa ulkomailta valuu. Pettymykseksemme keskellä Tyyntä-Valtamerta ei juurikaan ole tarjolla tuoretta kalaa, koska jonkun pitäisi vaivautua kalastamaan se, tai koska ulkomailta saarelle roudattava polttoaine on toistaiseksi loppu. Sikojen suhteen Tonga tuntuu olevan omavarainen ja töpselinaamoja kirmaa joka puolella.

Turismibisnes Tongalla on lähinnä maassa olevien Aussien / Kiiwien käsissä. Tonga on kuuluisa siitä, että se on käytännössä ainoa paikka maailmassa, missä voi organisoidusti uida ryhävalaiden kanssa. Harmiksemme valaskausi on kesällä ja vierailumme sesongin ulkopuolella, jolloin valaita ei ole ja monet paikat ovat kiinni, koska ulkomaiset omistajat ovat palanneet kotimaihinsa viettämään lomaa. Maan meininkiä ihmetelessä pari päivää, päätämme lähteä Tongatapulta kohti Haapain postikorttirantoja ja tutkia enemmän Tongatapun meininkiä saarilta palatessamme.

Laiskuudesta huolimatta Tongalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Tongatapun saarikierroksen suoritamme pääasiallisesti liftaamalla ympäriinsä, koska ystävälliset Tongalaiset poimivat meidät mielellään autonsa takalavalle. Vaikka Tongalaisten saamattomuus välillä ottikin hermoon, on ei-kaupallisessa ilmapiirissä myös puolensa, kukaan ei tyrkytä sinulle mitään tai yritä huijata maahaan eksyneitä turisteja extratienestien toivossa.





laivasatamassa odottomassa Haapaille lähtöä

Oholei  beach dinner buffer




Mapu`a `a Vaca blowholes