www.posterestante2012.blogspot.com: toukokuuta 2013

Utila, Honduras part II 1-17.5.2013

Aika Utilan saarella kului nopeasti. Jannen päivät menivät sukeltaessa ja Merjalla tuntui riittävän myös hommia valashaikeskuksessa. Huomasimme pian olleemme saarella jo useamman viikon ja tunsimme saaren ympärillä olevat 60 sukelluskohdetta paremmin kuin itse saaren, koska sukellusaktiviteetit tuntuivat vievän kaiken ajan. Dive Masterin kurssiin kuului olennaisesti myös sukelluksen opettamisen opetteleminen, johon kuuluu kurssien vetämistä apuopettajan ominaisuudessa. Tämä varsinkin peruskurssien kohdalla on tappavan tylsää ja työlästä hommaa, varsinkin tietäen, että tätä ei ikinä tule tekemään leipätyönään. Onneksi aikaa omille sukelluksille kuitenkin löytyi ja monet DM tehtäväsukellukset olivat hauskoja suorittaa.

Toukokuu on valashaisesonki aikaa Utilassa ja valashairetkiä järjestetään useampia kertoja viikossa. Valashaiden kanssa sukeltaminen on kielletty Hondurasin laissa, joten kohtaamiset tapahtuu snorklauskamojen kanssa. Valashait tuppaavat olemaan täällä myös paljon arempia kuin aikaisemmin tapaamamme Filippiineillä ja näin ollen sukeltavat järjestäen karkuun meren syyvyyksiin, mikäli kokevat tulleensa liian häirityiksi. Valashai- / sukellusretkien bonuksena oli mahdolliset snorklaukset delfiinien kanssa, mikä tosin toteutui vain Merjan kohdalla.

Utilan yhtenä miinuspuolena oli hyvin vauhtiinpäässeiden espanjan opintojen tyssääminen, sillä saarella
puhutaan pääsääntöisesti englantia ja kulttuurikin on Caye Caulkerin lailla Garifunameininkiä. No espanjan opintoihin on taas aikaa paneutua saarelta lähdettyämme.

sukelluskohteen kartoitustehtävä käynnissä

Pumpkin Hill, saaren korkein kohta

Merjan vapaaehtoishommien projekteja: Mangrove metsän
kartoitusta

Open Water kurssia ohjaamassa

Vedenalaisen etsintätehtävän voittajapari, kuvassa keskellä
uncle Ron, joka toimi etsinnän kohteena / palkintona

jälleen torstain grillikekkereissä

Utila, Honduras part I 15.4-1.5.2013

Kuten alunperin suunnittelimmekin, halusimme ottaa jossain välissä pienen breikin matkustamisesta, räjäyttää rinkat auki ja olla pakkaamatta/ kantamatta niitä vähään aikaan. Janne oli myös plänännyt tekevänsä useampia viikkoja kestävän Dive Masterin tutkinnon jossain välissä reissua, joten Hondurasin Utila ennätys halpoine sukellushintoineen valikoitui stoppipaikaksi. Utilan saari sijaitsee Karibian merellä Hondurasin pohjoispuolella, maailman toiseksi suurimman valliriutan liepeillä. Utila on vahvasti keskittynyt kahteen asiaan; sukeltamiseen ja bilettämiseen, näiden lisäksi saari ei juurikaan tarjoa mitään erikoista. Koska me olimme tulleet tänne sukeltamaan, niin aloimmekin heti etsimään oikeaa sukelluskeskusta, jonka parissa tulisimme viettämään aikaa.

Dive Masterin tutkinto vie useimmiten paikasta ja tekotavasta riippuen n. 5-6 viikkoa , tutkinnon suorittaminen sisältää työskentelyä sukelluskeskuksessa, teoriaa, avustamista kurssien ja sukelluksien ohjaamisessa ja useita käytännön tehtäviä aina solmujen opettelusta, vedenalaisien etsintöjen suorittamiseen. Ohjelman ykkösetuna ovat rajoittamattomat sukellukset ja vedenalla ollaankin järjestäen joka päivä.

Päivän kestäneen sukelluskeskuskartoituksemme tuloksena valitsimme BICD:n (Bay Island College of Diving) http://www.dive-utila.com/ , joka oli kalustonsa ja ilmapiirinsä puolesta eniten mieleemme. Merjan aikomuksena oli tehdä jonkin sortin vapaaehtoistyötä, sillä aikaa kun Janne sukeltelee, tämäkin tuntui järjestyvän todella helposti, sillä BICD:n yhteydessä toimii valashaitutkimuskeskus, joka tarvitsi tekijöitä.
Merja lmoittaukin heti vapaaehtoishommiin, jonka toimenkuviin kuului mm. valashairetkien organisointi, tutkimussukellukset ja pienimuotoiset toimistotehtävät.

Divemaster paketin kylkiäisinä tuli viikon ilmaiset majoitukset, mutta aloimme pian etsiä omaa vuokrakämppää, joka pidemmällä aikavälillä olisi halvempi ja mukavampi asustella. Etsintäprosessi oli myös todella helppo ja löysimmekin pian asunnon aivan sukelluskeskusta vastapäätä. Välimatkat eivät saarelle ole pitkiä, mutta jos herää miltei joka aamu lastaamaan venettä klo 6.00 aamulla, niin lyhyttä välimatkaa alkaa arvostamaan.

Saarelle asettuminen tapahtui osaltamme aika nopealla tahdilla ja muuhun porukkaan tutustui helposti sukeltaessa ja sukelluskeskuksen organisoimissa tapahtumissa, kuten joka tortaisissa grillibileissä. Saaren antama ensivaikutelma ei ollut täysin mieleemme, koska siellä oli liikaa ulkomaalaisia varsinkin nuorempaa reppukansaa vain dokaamassa ja vetämässä huumeita. Vähän ajan päästä kuitenkin huomaa, että koska kaikki aika menee pitkälti sukeltaessa, niin sillä ei ole paljoakaan väliä mitä ympärillä tapahtuu. Oman värinsä paikalle antaa muutamat värikkäät paikalliset persoonat, jotka jaksavat huvittaa joka kerta kun heidät näkee.
Näistä yhtenä paikallinen huumekauppias / varastetun tavaran myyjä, joka on vieläkin missiolla etsimässä Jannen varastettua sukelluskelloa ja toisena saaren ykköslääkäri, joka päivystää enemmän baarissa kuin klinikalla ja säilyttä kotonaan mm.ex-tyttöystänsä luita ja muumioitunutta sikiötä.