Noin tunnin lennon jälkeen Calista, laskeuduimme vihdoista viimein Esmeraldakseen, Ecuadorin rannikolle. Aikomuksemme tykittää 7 tunnin bussimatka Quitoon vielä saman päivän aikana, kuihtui kasaan pitkästyttävän kauan kestävien rajamuodollisuuksien vuoksi. koska Esmeraldas ei paikkana juurikaan ole erityisen miellyttävä, päädyimme extempore ottamaan seuraavan lähtevän bussin viereiseen Atacamaksen pieneen rantakaupunkiin, josta yön yli nukuttuamme nappasimme aamubussin Quitoon.
Olimme etukäteen kuulleet, kuinka vaarallinen ja epämiellyttävä paikka Quito olisi, joten emme ladanneet hirmuisia odotuksia pääkaupungin suhteen. Joka tapauksessa Quito yllätti positiivisesti, kaupunki nähtävyyksineen on ehdottomasti ainakin parin kolmen visiittipäivän arvoinen. Kuljimme ympäri kaupunkia, myös pimeän aikana ilman ongelmia, esim. Bogotassa vastaava ei välttämättä olisi tullut mieleemme. 25 kilometrin päässä päiväntasaajalta sijaitseva Quito on 2850 metrin korkeudessa, joten saavuttuamme suoraan merenpinnan tasolta, puuskutimme ensimmäiset päivät höyryveturin lailla mäkisiä katuja ylös kulkiessamme. Yövyimme Quiton vanhassa kaupungissa, jonka katuja oli kiva kierellä, käytimme myös yhden päivän shoppaillen Galapagossaarten risteilyjä ympäri uutta kaupunkia ja löysimmekin hyvän diilin. Muutaman päivän akklimasaation jälkeen päätimme vierailla Pichinchalla, kaupungin kyljessä olevalla vuorella, jonka laelle noin 4000 metriin noustaan Teleferiqolla, kaapelihissillä. Vuorelta aukenee mahtava näkymä Quiton ylle, tuulisella vuoren laella voi vaeltaa polkuja pitkin, mikäli happi tähän riittää. Jaksoimme aika hyvin tampata polkuja, mutta Merjalle iski loppuajasta aikamoinen päänsärky korkeuden johdosta. Quitosta käsin teimme myös päiväretken Otavalon markkinoilla, mutta tästä lisää erillissä blogitekstissä.
 |
| Mariscal Foch aukiolta, porukka kasaantunut katsomaan, kuinka Kolumbia pieksee Ecuadorin futiksen karsinnoissa |
 |
| Teleferiqo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti