Ruta 40, El Chaltén & El Calafate, Argentiina 25-30.12.2013
Joulupäivän aamuna puhelimen herätyskello pirahti soimaan kello 5:30, edellisen illan joulujuhlien ja myöhäisen nukkumaanmenon myötä tuntui utopistiselta herätä näin aikaisin. Janne hoki unen keskeltä, ettei meidän tarvitse herätä vielä, koska trekkingille voi lähteä myöhemminkin. Ylös, meidän bussi lähtee tunnin päästä! Niinpä, joskus paikkojen vaihtuessa tiuhaan tahtiin ja varsinkin aikaisina aamuherätyksinä saa miettiä kaksi kertaa mikä on päivän agenda. Tänään kuitenkin kampesimme itsemme takaisin tien päälle ja matka jatkui kohti etelää reitillä Ruta 40.
Edessä oli kahden päivän mittainen bussimatka, jonka aikana etenimme kartalla varsin merkittävän pätkän alaspäin. Tämän kertainen bussi-istuminen oli todella puuduttava, sillä pysähdyimme vain pari kertaa huoltoasemalle kahvin ja vessassa käymisen merkeissä. Ruta 40 oli valmis pakettimatka, joten yöt sentään saimme nukua hostellissa. Ensimmäisenä matkapäivänä olimme onneksi kuoleman väsyneitä, joten suurin osa ajasta meni nukkuessa. Toinen päivä oli kuitenkin jo vaikeampi, sillä edes maisemat eivät vaihtuneet. Samaa erämaata, aitaa ja kuolleita eläimiä oli kaikkialla, myös kaikki kirjat oli luettu jo ajat sitten. Ainut mikä muuttui matkan edetessä oli sää, se muuttui tuuliseksi ja hyytävän kylmäksi ja varsin pian T-paita vaihtui Core-Tex takkiin. Joulu- ja Tapaninpäivä olivat hyviä matkapäiviä, koska kaikki paikat olivat kiinni ja mitään ei voinut tehdä. Oikeaa ruokaakin oli hankala saada, joten olimme varustautuneet matkaan omilla retkieväilämme mm. valmiiksi keitetyllä makaronilla ja tonnikalalla. Ei ollut kovin hienot herkut meillä, mutta jotain oli kuitenkin syötävä.
Ruta 40:n päätepysäkki oli El Calefatessa, mutta me jäimme kyydistä pois jo El Chaltenissa. Menimme El Chalteniin päivävaellusten perässä, mikä on kiipeilyn lisäksi tärkein syy vierailla ko. kylässä. El Chaltenin Fitz Roy vuorta pidetään vuorikiipeilijöiden piireissä erittäin arvostettuna ja teknisenä kiipeilypaikkana. Vuorelle hamuavat kiipeilijät saatavat viipyä Chalténissa pitkään, sillä sopivia keliolosuhteita voi joutua odottamaan pahimmassa tapauksessa useita kuukausia. Keli oli myös meidän siellä ollessa epävakaa ja tuuli paikka paikoin todella navakka. Me emme kuitenkaan lähteneet valloittamaan vuoria vaan tyydyimme niiden näköalapisteiden kiertelyyn ja saimme näin aikaiseksi varsin hyvän 30km mittaisen päivävaelluksen.
El Chalténista matka jatkui kohti El Calafatea ja ehkä koko Patagonian tärkeintä turistinähvävyyttä Perito Morenon jäätikköä. Tämä jäätikkö on yksi maailman tunnetuimmista sinisenä hohtavista jäätiköistä, joka liikku noin kaksi metriä jäärikön etureunasta per päivä. Jäätiköille mennessä meille sattui huono keli, mutta pilviselä kelillä jäätikön tarkastelu on juuri parhaimmillaan, koska jää hohkaa silloin sinisimmillään. Hämmästelimme jäätiköitä useita tunteja ja eväitä syödessä näimme jäätököstä lohkeavien massivisten murkaleiden irtoamisen. Näky on vaikuttava, mutta murtumisesta lähtevä ääni oli vielä uskomattomampi.
Joulupäivän aamuna puhelimen herätyskello pirahti soimaan kello 5:30, edellisen illan joulujuhlien ja myöhäisen nukkumaanmenon myötä tuntui utopistiselta herätä näin aikaisin. Janne hoki unen keskeltä, ettei meidän tarvitse herätä vielä, koska trekkingille voi lähteä myöhemminkin. Ylös, meidän bussi lähtee tunnin päästä! Niinpä, joskus paikkojen vaihtuessa tiuhaan tahtiin ja varsinkin aikaisina aamuherätyksinä saa miettiä kaksi kertaa mikä on päivän agenda. Tänään kuitenkin kampesimme itsemme takaisin tien päälle ja matka jatkui kohti etelää reitillä Ruta 40.
Edessä oli kahden päivän mittainen bussimatka, jonka aikana etenimme kartalla varsin merkittävän pätkän alaspäin. Tämän kertainen bussi-istuminen oli todella puuduttava, sillä pysähdyimme vain pari kertaa huoltoasemalle kahvin ja vessassa käymisen merkeissä. Ruta 40 oli valmis pakettimatka, joten yöt sentään saimme nukua hostellissa. Ensimmäisenä matkapäivänä olimme onneksi kuoleman väsyneitä, joten suurin osa ajasta meni nukkuessa. Toinen päivä oli kuitenkin jo vaikeampi, sillä edes maisemat eivät vaihtuneet. Samaa erämaata, aitaa ja kuolleita eläimiä oli kaikkialla, myös kaikki kirjat oli luettu jo ajat sitten. Ainut mikä muuttui matkan edetessä oli sää, se muuttui tuuliseksi ja hyytävän kylmäksi ja varsin pian T-paita vaihtui Core-Tex takkiin. Joulu- ja Tapaninpäivä olivat hyviä matkapäiviä, koska kaikki paikat olivat kiinni ja mitään ei voinut tehdä. Oikeaa ruokaakin oli hankala saada, joten olimme varustautuneet matkaan omilla retkieväilämme mm. valmiiksi keitetyllä makaronilla ja tonnikalalla. Ei ollut kovin hienot herkut meillä, mutta jotain oli kuitenkin syötävä.
Ruta 40:n päätepysäkki oli El Calefatessa, mutta me jäimme kyydistä pois jo El Chaltenissa. Menimme El Chalteniin päivävaellusten perässä, mikä on kiipeilyn lisäksi tärkein syy vierailla ko. kylässä. El Chaltenin Fitz Roy vuorta pidetään vuorikiipeilijöiden piireissä erittäin arvostettuna ja teknisenä kiipeilypaikkana. Vuorelle hamuavat kiipeilijät saatavat viipyä Chalténissa pitkään, sillä sopivia keliolosuhteita voi joutua odottamaan pahimmassa tapauksessa useita kuukausia. Keli oli myös meidän siellä ollessa epävakaa ja tuuli paikka paikoin todella navakka. Me emme kuitenkaan lähteneet valloittamaan vuoria vaan tyydyimme niiden näköalapisteiden kiertelyyn ja saimme näin aikaiseksi varsin hyvän 30km mittaisen päivävaelluksen.
El Chalténista matka jatkui kohti El Calafatea ja ehkä koko Patagonian tärkeintä turistinähvävyyttä Perito Morenon jäätikköä. Tämä jäätikkö on yksi maailman tunnetuimmista sinisenä hohtavista jäätiköistä, joka liikku noin kaksi metriä jäärikön etureunasta per päivä. Jäätiköille mennessä meille sattui huono keli, mutta pilviselä kelillä jäätikön tarkastelu on juuri parhaimmillaan, koska jää hohkaa silloin sinisimmillään. Hämmästelimme jäätiköitä useita tunteja ja eväitä syödessä näimme jäätököstä lohkeavien massivisten murkaleiden irtoamisen. Näky on vaikuttava, mutta murtumisesta lähtevä ääni oli vielä uskomattomampi.
EL CHALTÉN
 |
| Taustalla Fitz Roy- vuori |
 |
| Yksi parhaimmista Fitz Royn näköalatasanteista |
 |
| Tuuli pitää Jannen pystyssä |
EL CALAFATE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti