USA:n viileän jakson jälkeen oli jälleen mukavaa päästä lämpöiseen maahan. Saavuimme Cancunin lentokentälle, Denverin kautta mutkitellen varhain sunnuntai aamuna, Julkinen liikenne ei liikennöinyt vielä näin aikaisin aamulla, joten tapoimme hetken aikaa lentokentällä istuskellen, tutkien majoitusvaihtoehtoja ja selvitellen unisia aivoja kahvin voimin. Löysimmekin loistavan hostelin Cancunin keskustasta, jonne jo pian kiidimme Adon paikallisbussilla. Cancunin suhteen meillä ei ollut erityisiä odotuksia, sen ollessa aikamoisessa turistirysän maineessa. Cancun kuitenkin toimi mainiona laskeutumispaikkana Yucatanille ja tarjoaa myös pehmeän laskun espanjankielen käyttöön, jonka avulla pitäisi muut lattarimaat kiertää.
Auringon ja lämmön lisäksi odotimme Meksikolta mausteista ruokaa, sekä kulttuurikokemuksia. Ruoan osalta emme jääneetkään kylmäksi, sillä nautimme tacoja ja muita paikallisia herkkuja joka päivä. Erilaisia chilejä ja maustesooseja tuli maisteltua runsain määrin, Merja jopa valvoi yhden yön vatsavaivoissaan syötyään habaneroa.- petollisen herkullisia mausteita ne chilit! Meksikosta löytyi myös aivan loistavia hedelmäkauppoja, joista saa juuri oikean kypsyisiä hedelmiä ja ihan pilkkahintaan, joten myös hedelmät maistuivat useimpina päivänä.
San Franciscon ilman kylmettäminä tulimme Meksikon ensimmäisinä päivinä tulimme kipeäksi ja ensimmäiset pari päivää meni ihan vain nukkuessa matkaväsymystä ja flunssaa pois. Onneksi pahin köhä kerkesi mennä ohi, ennen kun ystävämme Satu saapui Cancuniin. Cancunilla ei ollut juurikaan meille mitään erityistä annettavaa, mutta toisaalta emme me mitään odottaneetkaan. Kaupungin keskustassa voi kokea tuulahduksen oikeaa Meksikoa ruoan ja ihmisten kautta, mutta hieman kauempana olevalla Cancunin zona hotelleralla Meksikosta olosta ei ole tietoakaan. Suunnitelmien mukaisesti jartkoimme matkaa Isla Mujerekselle heti seuraavana aamuna Sadun saavuttua.
San Franciscon ilman kylmettäminä tulimme Meksikon ensimmäisinä päivinä tulimme kipeäksi ja ensimmäiset pari päivää meni ihan vain nukkuessa matkaväsymystä ja flunssaa pois. Onneksi pahin köhä kerkesi mennä ohi, ennen kun ystävämme Satu saapui Cancuniin. Cancunilla ei ollut juurikaan meille mitään erityistä annettavaa, mutta toisaalta emme me mitään odottaneetkaan. Kaupungin keskustassa voi kokea tuulahduksen oikeaa Meksikoa ruoan ja ihmisten kautta, mutta hieman kauempana olevalla Cancunin zona hotelleralla Meksikosta olosta ei ole tietoakaan. Suunnitelmien mukaisesti jartkoimme matkaa Isla Mujerekselle heti seuraavana aamuna Sadun saavuttua.
 |
| Satu ja Suomen tuliaiset, salmiakkia, suklaata, ruisleipää, pepsodenttiä ja kyllä paketti Lambia |
 |
| lucha libre! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti