Huaraz / Santa Cruz trekking, Peru 5-15.10.2013
Mancorasta ajelimme yöbussilla etelään ja aamuvarhaisella saavutimme Casman pikkukaupungin, josta otimme parin tunnin collectivo kyydin ylös vuoristoon, Huarazin kaupunkiin noin 3000 metriin merenpinnasta. Huaraz toimii tukikohtana Perun parhaimmille trekkaus/ kiipeilymestoille. Huarazia ympäröi Cordillera Blanca - luonnonpuisto, joka kattaa alueen kaikki yli 4000 metrin ulkoilukohteet. Huarazin kupeessa on myös Perun korkein ja Andien toiseksi korkein huippu, Huascaran 6768 m. Huarazissa akklimasoiduimme parisen päivää, jonka jälkeen suuntaismme 4 -päivän Santa Cruz trekkaukselle, joka on yksi alueen näyttävimmistä reiteistä.
Trekkauksen ensimmäinen päivä sisälsi 5 tunnin autokyydin vielä ylemmäs vuoristoon, jonka jälkeen seurasi 4 tunnin patikointi ensimmäisellle leirintäalueelle noin 3800 metriin. Ensimmäisen päivän patikointi oli suhteellisen helppo, mutta heti leiriin saavuttuamme huomasimme akklimasointimme olleen puutteellinen, nousunopeuteen verrattuna ja korkeanpaikan sairauden oireet iskivät molemmille päälle voimakkaasti. Ruokahalumme katosi täysin ja järjetön migreeni takoi päätä, Merja myös oksenteli. Iltaa kohden oireet onneksi lieventyivät ja heräsimme seuraavaan aamun hyvävointisena ja hyvä näin koska 2. päivä oli trekkauksen rankin päivä. Edessä oli noin 8-9 tuntia patikointia ja tarkoituksena oli ylittää vuorenlaki 4750 metrissä, eli miltei kilometri lisää korkeutta.
Nousun myötä tunsimme, kuinka migreeni alkoi pikkuhiljaa palaamaan ja molemmille tuli ikävän oloinen ahdistus rintakehälle. Hitaasti edeten kuitenkin pystyimme nousemaan ylös upeiden maisemien ympäröimänä, korkeimman ylityksen jälkeen reitti laski non 500 metriä, seuraavan leirintäpaikan ollessa 4250 metrissä. Leiriin saavuttaessamme olomme oli vielä suhteellisen ok, mutta illan myötä helvetti repesi. Molemmilla oli hirveä migreeni ja rintakehän ahdistus, ruokahalut lähtivät täysin ja lisäksi Jannelle pamahti 40 asteen kuume ja Janne alkoi yskiä verta. Tässä vaiheessa teltan pohjalla palellessa, trekkauksesta lähti aikasta lailla fiilikset, edessä oli kuitenkin vielä pari päivää ja alas pääsi vain kävelemällä. Seuraavana aamuna teimme päätöksen, siitä, että vaikka olo oli erittäin heikko, niin parin viimeisen päivän trekkaus rypistettäisiin yhdessä päivässä, jotta pääsisimme vuorelta alas mahdollisimman pian sairastelemasta. Edessä oli reilun 9 tunnin trekkaus huonolla ololla ja asiaa ei auttanut paljon sekään, että energiavarastot olivat tyhjät, koska ruokaa ei viimeisen pariin päivään oltu saatu alas juuri yhtään. Hienot maisemat jäivät ainakin Jannelta huomiomatta, kun alas tullessa katse oli lähinnä omissa kengissä ja pelkkä kävely vei kaiken keskittymiskyvyn, 9 tuntisen taipaleen tuntuessa loputtomalta. Vihdoin pääsimme alas 3500 metriin, jossa yövyimme ennen seuraavan aamun kuljetusta takaisin Huaraziin.
Alastulon myötä ruokahalu palasi ja migreeni lähti, mutta koska molempien rintakehää pakotti vielä paljon, päätimme käydä lääkärissä. Lääkärin tutkinnan ja keuhkoröntgenkuvien tuloksena Merjalla todettin keuhkoputken tulehdus ja Jannella keuhkokuume. Jannelle ehdotettiin sairaalahoitoon siirtymistä, mutta päätimme kuitenkin lepäillä seuraavat parisen päivään hostellilla syöden lääkkeitä, jota määräättiinkin sitten muovikassillisen verran. Santa Cruzin trekkaus oli yksi upeimmista, mitä olemme tehneet, kelitkin suosivat täydellisesti meitä trekkauksen aikana, harmiksemme trekkaus meni tällä kertaa pilalle sairastelun vuoksi...
 |
| Huaraz |
 |
| Huaraz |
 |
| matkalla vuoristoon näimme mahtavia turkoosin värisiä järviä |
 |
| aasit hoitivat telttojen ja ruokatarpeiden kantelut |
 |
| ensimmäinen leiripaikka 3850m |
 |
Aasit kävelevät vakaasti todella huonossakin maastossa,
viimeisenä päivänä yksi aasesitamme kuitenkin putosin rotkoon
noin 20 metrin pudotuksen verran. Ihmeen kaupalla ko aasi
selvisi pudotuksesta ruhjeilla tai ainakin näin ne väittivät. |
 |
| Punta Union, vuorenylitys |
 |
| helvetinmoinen migreeni rienaa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti